Olen aina ollut sitä mieltä, että joku menestynyt yritysjohtaja saattaisi olla hyvä johtaja myös Suomen valtiolle.

Esim. Jorma Ollila. Joku sellainen, jolla on kokemusta siitä miten tehdään menestyksekästä yritystoimintaa siten, että se tuottaa valtavat voitot. Koska Suomen on tarkoitus tuottaa (voittoa) palveluita kansalaisille ja niiden järjestämistä varten tarvitaan rahaa.

Nyt sitten saatiin pääministeriksi tämä Sipilä. Itsellä oli ainakin alkuun kovat odotukset siitä, miten sitä Suomen taantumaa lähdetään torjumaan. Lähinnä siten, että saadaan uusia -ei niin poliittisia- näkökantoja, uusia tuulia. Nyt on ollut vuosia siten, että päättäjät ovat olleet paljolti sellaisia, jotka eivät ole tehneet oikeita töitä koskaan.

Nyt vaan alkaa pikkuhiljaa ketuttamaan se, että ideat mitkä tässä taloudellisessa tilanteessa kannattaisi jo kokeilla eivät pääse käyntiin. Ei ole olemassa sellaista ratkaisua joka oikeuden mukaisesti koskisi kaikkia siten, ettei se ketään harmita tai ota päähän. AY pamput tyrmää uudet ideat. Ei tunnu kivalle, ettei se pääministeri olekaan kenenkään "hyvä veli" ennestään. "Se neuvottelee väärin".

Minusta noiden liittojen vahva asema on jo aikansa elänyt. Kyllä se, että paperiteollisuus on paljolti Suomesta poistunut on ay-liikkeiden aikaan saamaa. Aiemmassa kirjoituksessa olen kirjoittanut jo siitä kuinka jokaisella yrittäjällä ja yrityksellä on oikeus tuottaa voittoa. Suomessa kävi vaan niin, että naapurikateus kävi vaan niin kovaksi, että paperiteollisuus (suurelta osin) lähti.

Siinä ay-liike kusi omiin muroihin!

Nyt on sellainen tilanne, että lakkoilemalla ei Suomen kilpailukyky parane ollenkaan! Mutta liitot eivät osaa tehdä mitään muuta. Jos nyt on itketty sitä, että "hallitus pakkolakien voimalla tekee sitä taikka tätä" on se liitoissa ihan samalla tavalla. Ei lakkoon menemistäkään ole kysytty keneltäkään. Ay-pamput vaan päättivät, että luu kurkkuun tuollaiselle muutoksen tekijälle!